Pitäisikö minun tehdä edunvalvontavaltakirja?
Tätä kysymystä moni varmasti miettii. Pitäisikö juuri minun tehdä edunvalvontavaltakirja? Vastaus on ehdottomasti kyllä. Jokaisen täysi-ikäisen ja täysivaltaisen henkilön olisi suositeltavaa tehdä edunvalvontavaltakirja. Elämäntilanne juuri täysi-ikäiseksi tulleena on toki toinen kuin juuri eläkkeelle jääneellä. Samoin 18-vuotiaana riski oman toimintakyvyn menettämisestä lähivuosina on tilastollisesti merkittävästi pienempi kuin 68-vuotiaalla. Yllättäviä tilanteita voi kuitenkin tulla vastaan kenelle tahansa iästä riippumatta. Siksi edunvalvontavaltakirjan tekeminen on tärkeää ihan jokaiselle, ihan vain kaiken varalta.
On toki joitakin tilanteita, jolloin edunvalvontavaltakirjan tekeminen ei välttämättä ole perusteltua. Jos valtakirjan tekemistä pohtivalla ei ole ketään sellaista läheistä henkilöä, johon luottaa niin paljon, että haluaisi tämän hoitavan omia asioitaan siinä tapauksessa, että oma toimintakyky on heikentynyt, on parempi jättää asioiden hoitaminen virallisen koneiston hoidettavaksi.
Jos edunvalvontavaltakirjan päätyy laatimaan, ei sen tekemisen jälkeen tule kuitenkaan ajatella, että asiat ovat nyt kunnossa loppuelämäksi. Elämäntilanteet ja perhesuhteet muuttuvat vuosien varrella. Siksi allekirjoitettua edunvalvontavaltakirjaa olisikin syytä tarkastella noin viiden vuoden välein, ja tarvittaessa kirjoittaa uusi edunvalvontavaltakirja.
Tarkastellaan tilannetta kuvitteellisen esimerkkihenkilömme Violan kautta. Viola tekee toisen asteen opinnoista valmistuttuaan edunvalvontavaltakirjan, jonka laatimisen hänen kummisetänsä on luvannut kustantaa hänelle valmistujaislahjaksi. Violasta valtakirja tuntuu vähän tarpeettomalle, koska hän on vielä niin nuori, mutta hän uskoo kummisetäänsä. Valtuuteksi Viola nimeää äitinsä, ja toissijaiseksi valtuutetuksi isänsä. Viisi vuotta myöhemmin Viola katsoo valtakirjaansa uudelleen, ja ajattelee, että koska pikkuveli Valtteri on myös tullut täysi-ikäiseksi, voisi hänet lisätä toiseksi varavaltuutetuksi. Näin hän myös tekee.
Jälleen viisi vuotta myöhemmin Viola muistaa tarkistaa tilannetta edunvalvontavaltakirjansa näkökulmasta. Hänellä on ollut avopuoliso jo kaksi vuotta, suhde tuntuu turvalliselle ja elämää suunnitellaan yhdessä eteenpäin, joten Viola muuttaa jälleen valtakirjaansa, ja määrittelee nyt valtuutetuksi avopuolisonsa. Violasta tulee pian kahden lapsen äiti. Aika pienten lasten kanssa kuluu vauhdilla, ja hän muistaa tarkistella edunvalvontavaltakirjaansa seuraavan kerran vasta reilun kymmenen vuoden kuluttua täytettyään juuri 40 vuotta. Elämä on vienyt puolisot erilleen, joten Viola muuttaa valtakirjaansa määritellen tällä kertaa pikkuveljensä valtuutetuksi. Viisi vuotta myöhemmin Viola tarkastelee jälleen tilannetta, mutta ei näe tarvetta muutokselle. Hän on kylläkin löytänyt uuden kumppanin, mutta suhde on vielä niin tuore, ettei uuden kumppanin nimeäminen valtuutetuksi tunnu vielä ajankohtaiselle. Jälleen viisi vuotta myöhemmin Viola tarkastelee edunvalvontavaltakirjaansa. Suhde uuteen kumppaniin on vakiintunut, ja Viola päätyy määrittelemään puolisonsa valtuutetuksi. Toissijaisiksi valtuutetuiksi hän määrittelee nyt täysi-ikäiseksi ehtineet lapsensa. Viola saa myös puolisonsa tekemään edunvalvontavaltuutuksen, jossa puoliso määrittelee Violan valtuutetuksi.
Viola jatkaa edunvalvontavaltuutuksensa tarkistelua noin viiden vuoden välein, mutta tarvetta muutoksille ei ole. Kun Viola on 72-vuotias, hänen puolisollaan todetaan Alzheimer, ja Violasta tulee puolison edunvalvontavaltuutettu. Violaa mietityttää oman edunvalvontavaltuutuksen tilanne. Hän saa kuitenkin juristilta neuvon, ettei hänen edunvalvontavaltuutustaan tarvitse muuttaa, koska hänellä on määritelty toissijaisina valtuutettuina hänen lapsensa, jotka edelleen voivat ottaa tehtävän vastaan, koska ensisijaiseksi valtuutetuksi määritelty puoliso on nyt esteellinen menetettyään oman toimintakykynsä.
Violan puoliso kuolee seitsemän vuotta myöhemmin. Violan toisella lapsella on ollut syöpä, josta tämä parantunut, ja toinen lapsista matkustaa töiden puolesta paljon ulkomailla. Viola päättää tehdä vielä kerran muutoksen edunvalvontavaltakirjaansa. Hän määrittelee ensisijaiseksi valtuutetuksi yhden lapsistaan. Toissijaisksi valtuutetuiksi hän kirjaa toisen lapsensa, sekä kaksi täysi-ikäiseksi ehtinyttä lapsenlastaan.
Yhdeksän vuotta myöhemmin nyt 88-vuotiaan Violan fyysinen toimintakyky on heikentynyt niin paljon, ettei hän enää selviä kotona yksin. Violasta tuntuu myös siltä, ettei ajatus kulje enää yhtä kirkkaasti kuin aiemmin. Niinpä hän pyytää, että edunvalvontavaltuutus vahvistettaisiin, niin että joku toinen hoitaa hänen asiansa. Ensisijaiseksi valtuutetuksi kirjatun lapsen uusinut syöpä on jälleen parantunut, mutta hän ei koe jaksavansa hoitaa äitinsä asioita. Toinen lapsista matkustelee yhä usein ulkomailla, joten Violan jälkipolvi yhdessä Violan kanssa toteaa, että parasta on, että vanhin lapsenlapsista ottaa edunvalovontavaltuutetun tehtävät vastaan. Edunvalvontavaltuutus vahvistetaan hänelle, ja hän hoitaa isoäitinsä asioita, kunnes Viola kuolee 93-vuotiaana.
Elämäntilanteiden muutoksista johtuen Violalla on 74 vuoden aikana ollut yhteensä kuusi edunvalvontavaltakirjaa. Jos hän ei olisi ensimmäisen edunvalvontavaltakirjan jälkeen tehnyt lainkaan muutoksia, ei edunvalvontavaltakirjasta olisi ollut hänelle mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun tuli aika vahvistaa se, sillä hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa Violan ollessa 88-vuotias. Muista eri valtakirjoissa valtuutetuiksi tai toissijaisksi valtuutetuiksi määritellyistä henkilöistä Violan pikkuveli oli jo 85-vuotias, kun oli aika vahvistaa Violalle edunvalvontavaltuutettu. Lastensa isän kanssa hänellä ei ollut erityisen läheiset välit eron jälkeen, minkä lisäksi hän oli 2 vuotta Violaa vanhempi. Violan 50-vuotiaana tekemässä edunvalvontavaltuutuksessa toissijaisiksi valtuutetuiksi määritellyt lapset ovat kylläkin hengissä, mutta heidän elämäntilanteistaan johtuen Violan – ja hänen lastensa – kannalta parempi ratkaisu oli, että hänen lapsenlapsensa vahvistettiin edunvalvontavaltuutetuksi.
VT, OTM Anne Wiklund
Huom! Laki edunvalvontavaltuutuksesta on ollut voimassa 1.11.2007 alkaen. Tulevaisuuden lainsäädännöstä ei voi tietää, joten ei ole varmaa, että tosielämässä olisi mahdollista toimia Violan tavoin yli 70 vuoden ajanjaksolla. Tarinan tarkoitus onkin ensisijaisesti tuoda esiin muuttuvia tilanteita sekä sitä, millaiset määräykset saattavat kulloinkin tulla kysymykseen. Tosielämässä voimme myös reagoida kulloinkin muuttuvaan lainsäädäntöön sekä toimia sen pohjalta itselle sopivimmilla tavoilla.